Tasauslaskenta ei sovi energiamääräysten päärooliin

Kirjoittaja

Minna Korpi

Tuoteasiantuntija

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) toimeenpanoon liittyvät päivitetyt asetukset ovat lausuntokierroksella ja herättävät ajatuksia ja keskustelua. Direktiivi edellyttää, että uusien päästöttömien rakennusten energiantarve on 10 % pienempi kuin nykyinen määräystaso.

Suomessa on viime vuosikymmenien ajan siirrytty energiamääräyksissä vanhoista U-arvorajoista kohti rakennuksen kokonaisenergian tarkastelua. Tämä on ollut ehdottoman oikea suunta, sillä rakennusten energiatehokkuus on paljon muutakin kuin yksittäisten rakenneosien lämmöneristävyys. Asetusluonnoksessa 10% kiristys on tekstinä selkeimmin osoitettu Rakennuksen lämpöhäviö –tarkasteluun eli tuttavallisemmin tasauslaskentaan. Tämä valinta on ongelmallinen, sillä se tarkoittaa, että osatarkastelusta on tulossa entistä vahvemmin sääntelyn pääväline rakennuksen kokonaisenergiankulutuksen sijaan. Pientaloissa tiukennus käytännössä kohdistuu rakenteisiin, mikä puolestaan kasvattaa rakennusten hiilijalanjälkeä ja kustannuksia ja ajaa yksiaineiset massiivirakenteet syyttä ahdinkoon.

Massiivirakenteiden vahvuudet eivät mukana

Yksiaineisilla massiivisilla seinärakenteilla on rakenteellisen energiatehokkuuden kannalta paljon hyviä puolia, jotka tasauslaskennassa eivät näy, sillä siinä tarkasteltu U-arvo on tyypillisesti hieman isompi kuin kerroksellisen rakenteen. Rakenteiden lämmönvarauskyky eli massiivisuus ja rakenneosien liitoskohtien hyvä eristävyys tulevat esiin, kun tehdään nykymääräysten mukainen kokonaisenergiankulutuksen laskenta. Osa vähän pienemmistä hyödyistä jää laskennan ulkopuolellekin, kuten yksiaineisen kevytbetoniseinän ulkopintaan varastoituva auringon säteilylämpö ja sen lämmön ulospäin johtumista hidastava merkitys.

Ilmastonmuutos ja kustannukset huomioitava

EPBD edellyttää, että energiatehokkuustoimenpiteissä huomioidaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen, sisäilman olosuhteet ja kustannustehokkuus. Yksiaineisten ulkoseinärakenteiden yksinkertainen kosteustekninen toimivuus ja vikasietoisuus ovat asioita, joita tarvitaan tulevaisuuden ilmastossa, kun halutaan rakentaa pitkäikäisesti. Tasauslaskennan tiukentaminen ei myöskään ole kustannustehokas, saati vähähiilinen tapa säästää energiaa. Tarjolla on runsaasti teknisiä laiteratkaisuja, joilla energiatehokkuus saavutetaan pienemmillä investoinneilla ja selvästi vähemmillä päästöillä kuin rakenteita paksuntamalla.

Kokonaisuus ratkaisee

Energiatehokkuuden parantamisvaatimukset tulisi kohdistaa rakennuksen kokonaisenergiankulutukseen, jolloin voidaan huomioida rakenteellinen energiatehokkuus tasapuolisemmin ja lisäksi muutkin kustannustehokkaat ja vähähiiliset parannuskeinot. Tasauslaskenta on pelkkä osatarkastelu myös lämpöhäviöiden osalta ja kun energiatehokkuuden vaatimustasoa nostetaan entisestään, ei se voi kohdistua osatarkasteluun. Määräyksissä on jo olemassa vaihtoehtoinen tapa osoittaa rakenteellinen energiatehokkuus samoilla määreillä, toista ei tarvita. Tasauslaskennan toimimattomuudesta kertoo myös se, että määräyksissä edelleen on massiivipuuseinille annettu helpotus, mitä on tasapuolisuuden nimessä vaikea ymmärtää. Kokonaisenergiankulutuksessa ei erillisvapauksille olisi tarvetta. Nykyistä E-lukuvaatimusta ja siihen sisältyviä päästökertoimia parempi vaihtoehto tosin olisi ilmoittaa energiankulutus ilman kertoimia, esimerkiksi ostoenergiankulutuksena. Se olisi realistisempi laskennallinen tulos rakennuksen energiankulutuksesta.